ABC

Rohkeus on päivän sana.

Media on täynnä tarinoita rohkeudesta. Johtamisen pitäisi olla rohkeampaa. Tarvitaan rohkeampia päätöksiä ja näkemyksiä. Ja niin edelleen. Kaiken ja kaikkien pitää olla lähtökohtaisesti rohkeampaa.

Rohkeuden nimeen vannotaan ja sen uskotaan ratkaisevan kaikki maailman ongelmat. Väitetään että menestyvät yritykset ovat rohkeita. Toisaalta, joka ikinen menestystarina on jälkikäteen selitettävissä rohkeudella.

Onko rohkeus oikeasti sitä että pystyy tekemään päätöksiä oman ”minusta tuntuu” intuition perusteella? Vetämään lonkalta? Vai majaileeko rohkeus datassa ja siitä saatavalla ”näkemyksellä”? Onko rohkeus sitä että pystyy myöntämään epäonnistuneensa ja siirtymään eteenpäin? Miksi me näemme rohkeuden tämänkaltaisena ”jumaluutena”, joka on suotu vain harvoille ja onnekkaille?

rohkeus-2

Mitä rohkeus oikeastaan on?

Rohkeus on nälkää ja vaivannäköä tutustua uuteen, itselle vieraaseen. Se on uteliaisuutta. Se on se kuuluisa epämukavuusalue. Uteliaisuus on ymmärtämistä että oman ahtaan näkemyksen ulkopuolella on rajattomasti enemmän. Uteliaisuus on hyväksymistä.

Miksi uteliaisuus on tärkeää?

Uteliaisuus on kilpailuetu yrityksille ja yhteiskunnille. Richard Florida nosti termin ”luova luokka” esiin jo vuosituhannen vaihteessa. Floridan mukaan tuottavimmat ja menestyvimmät maantieteelliset alueet ovat rakentuneet avoimuuden ja suvaitsevaisuuden kulttuureissa. Luovuutta siis löytyy alueilta joissa uteliaisuus on suurempaa kuin ahdasmielisyys. Ahdasmielisyys on luovuuden vastakohta.

Ennen kuin korjaamme yhtäkään prosessia tai tavoittelemme tuottavuusloikkia, meidän pitää korjata ajattelumme. Irtisanoutua ja vastustaa ahdasmielisyyttä kaikin voimin. Ensinnäkin se on inhimillistä ja oikein, mutta se on myös ainoa asia jonka päälle voi rakentaa tulevaisuuden.

Todellista rohkeutta on olla utelias. Always be curious.