Hyvä fiilis

Suomen kisamenestys jäi olympialaissa todella alhaiseksi. Voidaan sanoa että tulos on kaikkien aikojen huonoin. Näillä resursseilla, prosesseilla, valmentajilla ja yhteiskunnan euroilla pitäisi syntyä enemmän. Tämän ääneen sanominen ei ole negatiivisuutta. Pitää pystyä olemaan rehellinen ja sanoa että nyt tuli turpaan oikein kunnolla, fiiliksestä huolimatta.

Onnistumiseksi tämän saa käännettyä vain digiajan johtajakonsultti.

Hyvä fiilis on tärkeintä

Itse asiassa huippu-urheilussa voittaminen on tärkeintä. Tuota samaa kuulee myös yrityselämässäkin. ”Hyvä fiilis on tärkeintä.” Itse asiassa tärkeintä on siinäkin voittaminen. Voittaminen pitää yrityksen elossa, häviäminen ei. Taito onkin löytää hyvän fiiliksen ja voittamisen yhdistelmä. Ei vain toista.

Niin yrityselämässä, kuin urheilussakin, on ikäviäkin hommia. Ajattelu on esimerkiksi ikävää ja raskasta. Se on raastavaa työtä ja yleensä tuloksiakin syntyy vain aniharvoin. Kova harjoittelu, kotiläksyt ja luovuus auttavat ajattelemaan paremmin, mutta niiden tekeminen on raskasta. Sama pätee myös urheiluun. Kestävyyttä treenataan kunnes oksennus tulee ja kroppa on äärimmillään. Tekniikkaa hiotaan tuhansilla ja tuhansilla toistokerroilla. Luovuutta kaivataan jotta löydetään oma tapa tehdä paras suoritus. Ja kaikki edellä mainitut asiat ovat edelleenkin todella raskaita. Fiilis ei välttämättä ole kovin ylevä 12 tunnin harjoittelun jälkeen.

Yritysmaailmaan on pesiytynyt ajatus että hyvä fiilis riittää voittamiseen. Halutaan mennä sillä kuuluisalla mukavuusalueella. Ei kotiläksyjä. Ei ajattelua. Ei erimielisyyksiä. Pidetään vain palavereita ja pidetään hauskaa. Ollaan samaa mieltä kaikesta. Ollaan niin mukavuusalueella että oikein oksettaa.

Toivottavasti näistä kisoista opittiin jotain. Toivon että jokainen meistä miettisi myös omalta osaltaan miten voitetaan, ei miten saadaan hyvä fiilis.