Journalismista ei saa olla eri mieltä

Myönnän, jonkin asian ilmoittaminen kuolleeksi, on huonoa kirjoittamista ja klikkien kalastelua. Eräänlainen merkki tästä päivästä. Huomion kipeää kalastelua.

Kirjoitin journalismin kuolemasta digitalistiin. Kirjoitus tuotti vilkastakin keskustelua, vaikkakin varmaan vain pienessä helsinkiläisessä kuplassa. Juho Jokinen otti myös kantaa aiheeseen, ja jos ymmärsin oikein. Hänkin on huolestunut journalismin tulevaisuudesta, mutta ennen kaikkea yrityksien ansaintamallista (totta kai, siitä se leipä pöytään tulee, omanikin).

Mutta se mitä yritin kirjoituksessa selittää on yhteiskunnallinen tarve journalismille. Kasvattava ja valistava tarve. Se on erilainen tarve kuin mediatalon tarve saada rahaa tai kuluttajan tarve nähdä alastonta pintaa tai extreme-lifestyle videoita.

Kuinka uutta (liiketoimintaa) innovoidaan?

Kiinnitin keskustelussa ja kommentoinneissa huomiota muutamaan seikkaan. Semantiikkaan, määrittelyyn ja jääräpäisyyteen. Edelliset ovat ajattelun ja keskustelun tappajia. Edellisillä seikoilla voidaan ampua mikä tahansa ajatus alas ja pysyä vanhassa ajattelussa.

Mielenkiintoista oli huomata se että ajatus ammutaan alas sanomalla että ei näin pidä tehdä, koska näin ei ole ennenkään tehty. EIkö se ole juurikin päinvastaista mitä me toimistoina ja ammattilaisina myymme asiakkalle? Uutta rohkeaa ajattelua?

Joka tapauksessa, oli pohdintani huono tai hyvä, keskustelu oli mielenkiintoista. Mutta painottaisin alan ammattilaisia tosiaan miettimään entä jos -mallia. Siitähän innovoinnissa on juurikin kyse.

Toisaalta, twitter ei anna tilaa älykkäälle keskustelulle, vaan ihmisten pitää valita mitä puolustaa ja miten. Joten jatketaan keskustelua paremman huomisen vuoksi.

innovation-failure