Kivijalka murenee ja rakentuu uudestaan

Kivijalka, tuo viimeinen linnake, joka pitää vielä pintaansa joillakin toimialoilla. Toisilla toimialoilla kalma on jo niittänyt satoa. Tilanne ei kuitenkaan ole niin toivoton kuin mitä sanotaan.

Löysässä hirressä ei tarvitse roikkkua.
Toivoa on.

Fyysiset toimipisteet eivät ole katoamassa mihinkään. Jos näin tapahtuisi, kaupunki ei olisi enää kaupunki vaan asuinlähiö, jossa olisi vanhoja ja hylättyjä R-Kioskeja, posteja ja muita ränsistyneitä tiloja. Hirveä ja poistyöntävä ajatus. Vai miltä tuntuu ajatella kaupunkikuvaa tyhjänä, ilman ihmiskohtaamisia? Vain pakollisia ihmismassoja heiluriliikenteen liikuttamana? Ei minkäänlaista elämää. Asuisin mieluimmin dystooppisessa Los Angelesissa vuonna 2019.

Tosiasia on että kivijalan tulevaisuus nojaa vahvasti tulevaan muutokseen, joka on paljon, paljon enemmän kuin päälle liimattu digitaalinen kerros.

Kuten Arhi omassa blogissaan kirjoittaa verkkokauppa ei ole erillinen osa kaupan rakennetta, vaikka näin ehkä luullaan. Se on jatke kaupalle eli oikeasti osa sitä. Tosiasia on että kivijalan tulevaisuus nojaa vahvasti tulevaan muutokseen, joka on paljon, paljon enemmän kuin päälle liimattu digitaalinen kerros. Kaikessa hienoudessaan Adidas window shopping ja Alepa Kauppakassi ovat avanneet kivijalkojen kaupanteon ympärivuorokautiseksi kivijalan lähettyvillä. Kuitenkaan nämäkään briljantit suoritukset eivät riitä – ne tulevat olemaan normeja muutaman vuoden päästä. Miksi siis tyytyä verkkokauppaan ja pidennettyihin aukioloaikoihin? Eikö lisäarvoa voisi rakentaa myös muillakin keinoilla ja tehostaa kivijalan ja verkkokaupan myyntiä sitä kautta?

Parempaa on siis tulossa. Väitän että tulevaisuudessa kivijalat tulevat olemaan paikkoja joissa nuorisolaiset voivat kohdata toisiaan, eivät kadulla. Paikkoja, joissa sikariporras voi sauhutella, elostella ja rötöstellä rauhassa, niin kuin ennen vanhaan. Areenoja, joissa voi inspiroitua kohtaloista ja tarinoista. Merkityksellisiä paikkoja, joissa yhteenkuuluvuus ja aatteet ovat vaatteita tärkeämpiä. Yksinkertaisesti paikkoja joissa ollaan läsnä. Ei ympärivuorokauden, vaan edes hetken. Yhdessä. Ne jotka pystyvät tähän luovat lisäarvoa. Brändin pitää olla yhdistävä tekijä, ei erottava. Juuri tämänkaltaisissa paikoissa on kivijalan mahdollisuus, yhdessä digitaalisten jatkeiden kanssa.

Kivijalastasi murenevat kivenmurikat ovat uuden linnakkeesi ensimmäisiä rakennuspalikoita. Jatka siis uuden rakentamista myös siellä missä olit ennen vahva.