Markkinointiviestintä on politisoitunut

Suomalainen markkinointiviestinnän kenttä on politisoitunut.

Toimistot ja ihmiset ovat jakaantuneet omiin leireihinsä ja ismiensä taakse. Yhteistä tulevaisuutta ei haluta nähdä ja vain oma filosofia on ainoa totuus.

Retoriikka jyllää ja lupaukset ovat onttoja. Näkyvyyttä haetaan väen väkisin ja keinoja kaihtamatta. Alaa leimaa myös se että julkisuuden henkilöt muilta toimialoilta saapuvat sankoin joukoin rahastamaan yrityksiä. Julkisuus on uusi ostettu media ja markkinointiviestinnässä se tarkoittaa vain ja ainoastaan juurikin sitä. Ostettua mediaa. Rahan käyttöä, ei suunnittelua.

Nykypolitiikka on klikkihuoraamista, samoin tässä tapauksessa siis markkinointiviestintäkin. Ihmisiä ostetaan sen mukaan kenellä on eniten seuraajia sosiaalisessa mediassa, ei sen mukaan kenellä on relevanttia sanottavaa tai tarjottavaa. Näkyville pääsee jos selfiessä on rinnat tyrkyllä tai blogissa maininta positiivisuudesta. Yritykset jopa ostavat näkyvyyttä hankkeissa joissa koko Suomi koitetaan saada sanomaan samaan aikaa ”positiivinen”. Melkein sama asia kuin jos kaikki maapallon ihmiset hyppäisivät samaan aikaa, maapallo suistuisi radaltaan.

Sanomattakin on selvää että retoriikalla rötöstellaan ja ihmiset ovat populismin pauloissa. Sanotaan sitä mikä kuulostaa hyvältä ja sitä mitä ihmiset haluavat kuulla. Digitaalisaatio. Positiivisuus. Merkityksellisyys. Asiakaspalvelu. Ja kaiken kukkuraksi halvalla. Harvoin kuulee enää sitä mitä oikeasti pitäisi tehdä. Nimittäin töitä.

Markkinointiviestintää vaivaa siis sama tauti kuin politiikkaakin. Puhujia on paljon, ja tekijöitä vähemmän. Puhujiksi halutaan vääristä syistä. Syistä joissa ego on yhteistä hyvää tärkeämpi. Ja miksipäs ei? Puhujien palkat ovat isot ja taas tekijöiden palkat aivan liian pienet. Tekeminen koetaan sivutuotteeksi. Kuitenkin suureen ääneen kuorossa ihmetellään miksi meillä taso on huonompaa kuin ruotsissa ja muualla maailmalla. Kumma juttu.

Olen nähnyt kuinka suomen lahjakkaimmat suunnittelijat monissa yrityksissä ovat lopettaneet suunnittelun ja siirtyneet ”mielipidejohtajiksi”. Tässä tapauksessa suunnittelu, joka on markkinointiviestinnän oleellisin asia, unohtuu täysin. Ja vain ja ainoastaan sen takia että puheesta saa enemmän palkkaa. Tässä vaiheessa ikävä kyllä unohdamme asiakkaamme ja heidän asiakkaat.

Mitä sitten pitäisi tehdä?

Yksinkertaisesti muuttua. Meidän pitäisi muuttua takaisin suunnittelijoiksi. Muuttaa fokuksemme tekemiseen eikä esillä oloon. Muutos vaatii luopumista parrasvaloista ja siirtymistä takaisin työpöydän ääreen jalustalta.

Ja vielä tärkeämpää meidän pitäisi muuttaa työ yhteistyöksi. Vain yhdessä tekeminen toimistorajojen yli mahdollistaa vaikuttavimmat lopputulokset.

Jätetään politiikka politiikoille, sen he ovat ansainneet.