Puhutaan minusta, anteeksi ei kun sinusta

Mielenkiintoiset brändit puhuvat muustakin kuin itsestään, vähän niin kuin ihmisetkin.

Mielenkiintoisimpia ihmisiähän ovat ne jotka kuuntelevat ja ymmärtävät muita. Heistä pidetään sen vuoksi että he jakavat saman arvopohjan kuin kuuntelijansakin. He ovat jonkun tärkeän asian puolella ja taistelevat maailmaa paremmaksi. Harvemmin he myöskään puhuvat itsestään, reissuistaan maailmallaan, omasta vartalostaan taikka hyvästä ruuasta mitä osaavat tehdä. Tämä yksipuolinen ja pinnallinen keskustelu ei kestä kovin pitkään. Kuka nyt jaksaa ihmistäkään joka jauhaa vain itsestään.

Jos suomalaisten brändien tekemistä analysoi, 99% niistä puhuvat vain itsestään. Ja se on yllättäen, no tylsää. Vertauksena kannattaisi katsoa esimerkiksi viime vuoden parhaita markkinointiviestinnän suoritteita maailmalta ja analysoida niiden teemoja. Harvempi niistä puhuu itsestään, vaan arvoista joita halutaan nostaa esille.

Sosiaalisessa mediaan hyödyntämällä brändit ovat alkaneet puhumaan ihmisille saadakseen aikaan keskustelua, mikä sinäänsä on hyvä. Mutta todellisuudessa kuitenkin brändit puhuvat vieläkin vain ja ainoastaan itsestään. Keskustelu vain yritetään naamioida sellaiseksi että se olisi asiakaslähtöistä. Ihmiset kuitenkin vaistoavat sen erittäin nopeasti. Siksi brändien onkin oikeasti muutettava lähestymistään markkinointiin ja koko yrityksen olemassaoloon.

Brändit jotka tekevät ”sisältöjä”, jotka ovat onttoja ja pinnallisia eivät tule pärjäämään. Arjen tasapaksut kuvat ruokapöydistä ja jumppapalloista eivät riitä. Väittäisin jopa, että brändi joka on läsnä arjen murheissa, suruissa ja jopa tragedioissa on varmasti kiinnostavampi ja muistettavampi kuin epäaito naminamittaja, tuo sokerihumalainen lasten kielikuvia käyttävä viestijä.

Toivottavasti vuonna 2016 brändit alkaisivat puhumaan enemmän aiheista jotka merkitsevät jotain, eli siis arvoista.