Suomessa kokeillaan suunnittelua

Alf Rehn kirjoitti oivan rant-kirjoituksen otsikolla ”Suomessa ei osata suunnitella kokeiluja”. Tuo kirjoitus herätti minussa kysymyksen että osaammeko suunnitella laisinkaan?

Suomalaisille, insinöörikansalle, on ominaista luoda prosesseja. Ne ovat ”järjen” vastineita järjettömässä maailmassa. Järjettömässä maailmassa prosessi on kaiken ratkaisu, siis aivan kaiken. Nyt olemme naamioineet ratkaisujen etsimisen Kokeilemisen kulttuurin prosessiksi. Kokeilemisen kulttuuri on päivän sana ja tarinat onnistumisista maailmalta ovat levinneet kotoisiin kulmahuoneisiinkin. Mallin on siis pakko toimia täälläkin. Kaikki kokeilevat hiki hatussa, groteski virne naamoillaan. Raha vaihtaa omistajaa. Mutta missä ovat tulokset? Missä ovat ylivoimaiset tuotteet ja palvelut, maailmanvalloitus? Entä jos emme osaakaan suunnitella?

Keskitymme liian paljon prosessin glorifiointiin. Unohdamme kokonaan että kokeileminen ei korvaa suunnittelua eli ajattelua. Heittäytymällä ummikkona metsikköön ilman osaamista, ei tee meistä onnistujia. Se tekee meistä tyhmiä. Prosessi ei ole ratkaisu, se on työkalu. Ja mikä tahansa työkalu väärissä käsissä tuottaa myös vääriä lopputuloksia.

Kokeilemisen kulttuurissa on yksi sudenkuoppa ja se on kompetenssi. Suomalaisessa kokeilemisen kulttuurissa on mielenkiintoinen ajatus siitä että jokainen ihminen on kaikkien asioiden ammattilainen. Näinhän ei kuitenkaan ole. Se on mahdottomuus.

Syöpää ei todennäköisesti tule parantamaan markkinointiviestinnän osaaja vaan lääketieteen osaaja, tosin se on mahdollista kylläkin. Liiketoiminnan ansaintamalleja ei todennäköisesti pitäne mennä kysymään kadunmieheltä, vaikka onkin mahdollisuus että hänkin voisi osua oikeaan. Kaikissa näissä on mahdollisuus että ”joku” osuu oikeaan. Ongelmaksi kuitenkin muodostuu yleensä se että jonkun pitäisi tunnistaa se oikea ajatus. Serendipity nostaa päätään.

Me emme ole hävinneet tätä peliä

Muutama viikko sitten osallistuin Nordic Business Forumiin. Tilaisuus oli täynnä hyviä puhujia ja innostunutta ”pukukansaa”. Erään puhujan lause nousi kuitenkin ylitse muiden. Uskon että tuo lause voisi pelastaa suomalaisen yrityskulttuurin. Tuo lause oli Keith Cunninghamin esityksestä ja se lause oli ”Schedule time to think”. Tai jopa lyhyemmin ”Think”.

Työelämämme täyttyy erilaisista tilanteista. Kalenterimme ovat täynnä erilaisia prosessin ilmenemismuotoja. Uusimpana täyttäjänä on kokeilemiseen varatut tunnit, sessiot, innovointihubit, keskustelut, iteroinnit ja vatuloinnit. Mitä jos ennen kokeiluja, kokeilisimme varata aikaa ajatteluun ja sitten vasta kokeiluun?

Ajattele miten helppoa.

AJATTELE.

Olen huomannanut että yksinkertaisiin kysymyksiin saadaan yleensä vastaukseksi  prosessia kuvaavia termejä. Ymmärrän kyllä, että työkalut pitää olla kunnossa, mutta työkalu ei ole ratkaisu eikä lopputulos.