Suunnitellaan parempi huominen

Opiskellessani ensimmäistä vuotta Lahden Muotoiluinstituutissa graafista suunnittelua osallistuin pakolliselle vuoden kestävälle peruskurssille. Toisin kuin osasin olettaa, kurssilla ei opetettu vain värioppia taikka dynaamisia kompositioiden rakentamista. Toki tietenkin myös niitäkin, mutta myös jotain erittäin oleellista joka on vaikuttanut minuun koko urani ajan.

Opettajani K.Lohko sanoi ensimmäisillä tunneilla jotain todella merkittävää suunnittelijoista. Hänen mielestään ”suunnittelijoiden tarkoitus on suunnitella parempaa huomista”.

Tuo yksittäinen lause jäi saman tien mieleeni ja olen kantanut sitä mukanani siitä asti. Paremman huomisen rakentaminen on suunnittelijan työtä. Ratkaisemme ongelmia ja rakennamme ratkaisuja, jotka helpottavat tai parantavat elämäämme.

Miten parempaa huomista voidaan suunnitella?

Ensinnäkin kaiken mittaaminen rahalla ja numeroilla on hulluutta. Numeroiden lisäksi tarvitsemme herkempiä instrumentteja, joita voimme käyttää rakentamiseen.

  1. Maailma tarvitsee esteettisesti kauniita asioita. Kauniit asiat antavat meille mielihyvää.  Kauniit asiat on helpompi mieltää oikeammaksi ensi silmäyksellä. Kaunis tuntuu hyvältä.
  1. Kauniiden asioiden lisäksi tarvitsemme ruokaa myös sielulle. Jaksamisen kannalta on oleellista että koemme elämyksiä, voimistumme, elvymme ja rakennumme uudestaan. Tätä varten suunnitelluilla asioilla pitää olla viesti, joka koskee syvemmältä. Se ei ole pelkkää kaunista pintaa tai teknologiaa, vaan polttoainetta sielulle.
  1. Ulkokuoren ja sisimmän lisäksi tarvitsemme toimivia asioita. Toimivat asiat saavat asioita tapahtumaan, syntyy suoria tuloksia. Suorat tulokset ovat mitattavissa numeroilla. Pelkällä kauneudella tai syvemmällä viestillä ei pärjää, tarvitaan aina toimivia mekanismejä ympärille.

Miksi meidän pitäisi rakentaa parempaa huomista?

Minun mielestäni sen pitäisi olla perustavoite jokaiselle meistä. Se voi tarkoittaa yhden kauniin asian tekemistä päivittäin. Se voi tarkoittaa palvelun suunnittelua, joka luo uusia työpaikkoja. Se voi myös olla yrityksesi mission muuttamista paremmaksi. Varmaa on vain se että näistä puhuminen on vasta ensi askel.

Uskon että vuonna 2015 puheet taantumasta tai positiivisuudesta, tai mistä tahansa muustakin, kääntyvät näkyviksi teoiksi. Uuden rakentaminen on jo hyvällä mallilla ja tulemme näkemään tuloksia, joissa yhdistyy estetiikka, sielukkuus ja toimivuus.

Hyvää ja ennen kaikkea parempaa uutta vuotta.

Mainostoimisto keksi internetin

Tämä on vastaus pääsihteerin bloggaukseen.

Internet ”keksittiin” noin 80-luvulla, tai no vähän aikaisemmin riippuen kuinka lasketaan. Sen jälkeen internetin kehitys eteni verkkaisesti ja alku oli vain kotisivun omaisia tekeleitä ja pienehköjä hakemistoja. Vuosien vierähtäessä ymmärrettiin nopeastikin että verkossa voisi myydäkin jotain ja näin mainonta astui mukaan kuvioihin. Siitä käynnistyi internetin kova kehitys. Mainonnan kautta virtaava raha sai aikaan räjähdysmäisen investointien kierteen ja kasvun, aina kuplaksikin asti. Mainoksia tuottavat toimistot olivat keksimässä nykyisin tuntemaamme internetiä. SE ON SIIS TOTTA. Siinä Ville oli oikeassa. Ilman markkinointiviestintää puhuisimme varmasti vieläkin analogisista hakemistoista, jotka vain käännettiin digitaalisiksi. Mutta se mitä sen jälkeen on tapahtunut on paljon oleellisempaa.

Polarisoitunut kehitys

Nykyään tilanne on polarisoitunut kun katsoo internetin kehitystä. Pitkään aikaan ei ole pärjännyt ”pelkällä” mainonnalla. On luotu uusia toimintamalleja ja palveluita internetin ympärille, ja seuraava aaltokin IoT on myös tuloillaan. Näitä palveluita rakentavat IT-talot ja heidän pikkuveljensä digitaaliset toimistot ja palvelumuotoilutoimistot. Toisella puolella on taas media- ja mainostoimistokenttä ja sen pikkuveljet, tuotannolliset tahot. Tämä puoli on erikoistunut markkinoimaan kehitettyjä palveluita ja liikuttelemaan ihmisvirtoja verkossa. Nämä kaksi tahoa ovat samalla hiekkalaatikolla leikkimässä asiakkaan rahoilla. Toinen siis kehittää palveluita ja toinen liikuttaa niitä eteenpäin. Mutta onko tässä mitään järkeä?

ONKO TÄSSÄ MITÄÄN JÄRKEÄ ETTÄ NÄMÄ TAHOT TAISTELEVAT TOISIAAN VASTAAN? VARSINKIN JOS AJATTELEMME TÄTÄ ASIAKKAAN NÄKÖKULMASTA?

Palataanpa vielä vähän taaksepäin ja kerrataan faktoja.

Toinen asia minkä mainostoimistot keksivät on iterointi, ketterän kehittämisen. Yleinen mielikuva siitä että mainostoimistoissa ei testata konsepteja, ideoita taikka palvelukonsepteja on väärä. Se että testaaminen, ketterä kehittäminen taikka Scrum-metodeilla tekeminen on yksin omaa IT-talojen keksimä on täysin väärä. Se on suoraan kopioitu mainostoimiston maailmasta. Mainostoimistot ovat testanneet kuluttajilla tuotteita, palveluja ja konsepteja jo viime vuosisadan alusta asti. Tästä on jopa kirjoitettu monia kirjoja ja ehkä kuuluisin tämän koulukunnan edustaja on vanha kettu David Ogilvy, CBE. Ogilvy perusti kokonaan ammatinharjoittamisensa tiedolle, jonka hän oli oppinut työskennellessään tutkimuksien parissa. Tieto yhdistettynä luovaan asiakasymmärrykseen tekivät Ogilvista aikakautensa tehokkaimman markkinointimiehen.

Loppuasiakkaiden aivoituksien tutkimisessa ja tekemisen metodeissa ei siis pitäisi olla suurtakaan eroa kun vertaillaan näitä kahta suunnittelevaa toimistotahoa. JOS NÄIN ON, NIIN MIKSI SIIS VERTAILEMME TOIMISTOJEN NIMIKKEITÄ? Ketä kiinnostaa millä nimellä mikäkin toimisto kulkee? Tärkeämpää on tietää millä kaavalla tuloksia syntyy asiakkaalle.

Onnistumisen kaava

Hyvää suunnittelua tekevä toimisto ymmärtää että asiakkaille voidaan tuottaa LISÄARVOA vain seuraavilla palveluilla: MUOTOILULLA JA MARKKINOINTIVIESTINNÄLLÄ.

Nykytilanne on siis polarisoitunut, jonka takia muotoilua ja markkinointiviestintää suunnitellaan eri tahoilla. Toisaalta huudetaan että pitäisi muotoilla uusia palveluita ja tuotteita, jotka pelastavat liiketoimintasi. Toisaalta taas meuhkataan että vain mainonta luo kassavirtaa. Molemmat tahot ovat oikeassa ja väärässä. Vain molempia asioita simultaanisesti kehittämällä päästää ideaalitilanteeseen, jossa tuloksena syntyy voittavia palveluita, tuotteita ja konsepteja. Se että raha investoidaan vain toiseen puoliskoon on turmioksi mille tahalle liiketoiminnalle.

muotoilu-markkinointi

1. MUOTOILUN on tarkoitus tehostaa kohtaamispisteiden vaikutusta vastaanottajaan. Kyse voi olla tuotepakkauksesta, kivijalan asiakaspalvelusta, ilmeen elementeistä taikka digitaalisista palveluista ja sovelluksista. Kaikki nämä ovat muotoiltavissa niin että ne edesauttavat kuluttajan kohtaamista yrityksen kanssa. Mutta, tämä ei riitä. Pitää ymmärtää että kukaan ei koskaan tule löytämään tuotettasi tai palvelujasi pirstaloituneessa mediakentässä ilman että se joko löytyy tai on tarpeeksi mielenkiintoinen tarinaltaan.

2. MARKKINOINTIVIESTINNÄN tarkoitus on tuottaa merkitystä yllä mainittuihin kohtaamispisteisiin. Kohtaamispisteet jäävät ontoiksi, binääreistä koostuneiksi palveluiksi ja tyhjiksi lupauksiksi jos niihin ei puhalleta sielua. Kohtaamispisteisiin pitää suunnitella sisältöä, joka saa kuluttajan tuntemaan sen omakseen ja muistamaan sen vielä huomenna. Tarinat ja kokemukset ovat markkinointiviestinnän oleellisimmat keinot yhdistettynä keinoihin joilla nämä asiat löydetään universumista.

Muotoilun ja markkinointiviestinnän
sitovat yhteen ymmärrys tiedosta

Muotoilun ja markkinointiviestinnän pitää hyödyntää tietoa. Se on selvää. Muuten kumpikaan ei tietenkään toimi, ei erikseen eikä yhdessä. Tottakai tietoa saadaan nykyään helpommin kuin ennen, mutta siitä ei pidä hämääntyä. Edelleenkin on tärkeää MITÄ TIEDOLLA TEKEE. EI MITEN JA MISTÄ SITÄ SAA. Anssi Vanjokikin toteaa samansuuntaisesti Helsingin Sanomien artikkelissaan mitä tiedolla pitää tehdä.

” MARKKINOINNIN UUSI LUOVUUS PERUSTUU TILASTOLLISEN YMMÄRRYKSEN SEKÄ PSYKOLOGIAN JA SOSIOLOGIAN MALLIEN SOVELTAMISEEN LIIKETOIMINNAN POHJAKSI.”

Tieto sitoo muotoilun ja markkinointiviestinnän täydelliseksi malliksi. Mutta tieto ei saa nousta päärooliin, koska ilman täydellistä muotoilua taikka markkinointiviestintää tieto on täysin hyödytöntä. Tietoa pitää käyttää hyödyksi, ei olla sen vanki.

Todellinen ymmärrys

Se mitä haluaisin nähdä tulevaisuudessa tapahtuvan on se että asiakkaiden ymmärrys muotoilusta ja markkinointiviestinnästä kasvaa. Toivon että työtä tehdään oikeastikin niin että molemmat puolet otetaan huomioon ja tarvittavat osaajat kutsutaan paikalle. TOIMISTON TITTELISTÄ RIIPPUMATTA ASIAKAS TARVITSEE TOIMIVIA YHTÄLÖITÄ. Yllä oleva on minun näkemykseni asiasta.

Omasta mielestäni Digitalist Networkin tavoite on rakentaa tätä ymmärrystä. Hämmentämällä asiakkaita lisää syyttelyllä, emme pääse yhtään parempaan lopputulokseen. Sormella osoittaminen ei toiminut hiekkalaatikollakaan, eikä se toimi nytkään. Rakennetaan parempia yhtälöitä joilla asiakkaat saavat rahoilleen vastinetta. Toivottavasti pääsihteerikin allekirjoittaa tämän ajatuksen.

Palveluista puuttuu sielu

Viime viikolla Elli ja Matti kirjoittivat ajatuksia herättävät kirjoitukset. Molemmat käsittelivät samaa aihetta, eri termein. Terminologia-onanointia sivuttiin myös Digitalist Marketing Forum tapahtumassa. Kaikki olivat kyllä selväjärkisesti samaa mieltä että kuluttajia nämä termit eivät kiinnosta pätkääkään. Ja jos rehellisiä ollaan niin se sekoittaa tällä hetkellä myös asiakkaittemme pään.

Mikä ihmisiä kiinnostaa on oma napa. Näin myös Mattikin toteaa. Todella oikeaan hän vasta osuukin kun hän puhuu että yrityksen pitää palvella kuluttajia eri muodoissa. Viihtyminen, ongelmien ratkaiseminen, vapaa-ajan ja työasioiden helpottaminen ovat kaikki tärkeitä asioita meille ihmisille. Mutta yksi, kaikkein oleellisin ja tärkein loistaa poissa olollaan kaikessa kirjoittamisessa ja Digitalist Marketing Forumissa. Alla oleva kuva kertokoon sen puolestani.

digitalist-koonti-palvelut

Palvelu korostuu kaikessa ja se on erittäin hyvä. Toisaalta brändien on aina pitänytkin palvella asiakkaitaan, nyt vain asiaa viestitään toisin. Nykyään yritykset joutuvat todentamaan palveluaan eri keinoin, väittäminen ei riitä. Palveluita ja innovaatioita rakennetaan, jotta voisimme olla lähempänä toisiamme. Eri kanavoillakin voimme lähestyä aihetta, mutta sekin on vain todella pinnallinen ja insinöörimäinen tapa, mutta tietenkin jossain määrin tarpeellinen.

Palveluista, hyötymarkkinoinnista tai auttamismarkkinoinnista puhuminen ohjaa keskustelun aina väärille urille. On myös muita tärkeämpiä asioita, joilla voimme palvella ja auttaa ihmisiä. Palvelua on myös elvyttäminen, innostaminen, voimaannuttaminen, huolenpito ja henkinen läsnäolo. Jotta väite ei tunnu aivan vaaleanpunaiselta hutulta nostan esiin Maslowin tarvehierarkinan ja Simon Sinekin kaavion kommunikaatiosta.

Maslow määrittelee ihmisten tarpeet viiteen eri tasoon. Kaikkein syvin ja herkin sijaitsee yläpäässä. Pieni terävä kärki on asiakasymmärryksen ja inhimillisyyden kaikkein syvin olomuoto. Sweet spot. Alaosassa sijaitsee tarpeellisia asioita, joita ilman emme voisi elää, mutta meille länsimaalaisille nuo asiat ovat jo erittäin arkisia. Ikävä kyllä markkinointiviestinnän tekeminen tuppaa juurikin jäämään Suomessa tuonne alatasolle. Puhumme tuotteista ja niiden hyödyistä – helvetin tylsästi vieläpä.

simon-sinek-palvelu

Jotta väitteeni olisi selkeämpi lisätään Simon Sinekin kaavio mukaan. Brändien pitää kommunikoida sisältä ulospäin seuraavassa järjestyksessä Why, How, What. Tässäkin olemme jäljessä. Puhuttaessa vain ja ainoastaan palvelusta puhelinvaihteena, chattina, verkkosivuna tai mobiilisovelluksena, olemme auttamattomasti väärässä. Aliarvioimme palvelun oikean potentiaalin.

Palvelua on myös olla ihmisen tukena, kun on kriisi. Palvelua on myös elvyttää rikkoontunut sielu. Palvelua on rakastaa jotain aatetta enemmän kuin rahaa. Vastata kysymykseen miksi tällä asialla on merkitystä. Mistään näistä ei kukaan suomalainen yritys puhu, tai no esimerkkejä otetaan vastaan.

Markkinoinnin tehtävä on siis olla palvelua. MUTTA sen sijaan että keskitytään vain ja ainoastaan palvelujen teknisiin kehittämishankkeisiin ja kanavakeskusteluihin meidän pitäisi muistaa kysyä MIKSI. Lähteä suunnittelemaan Maslowin hierarkiasta ylhäältä alaspäin, eikä päinvastoin. Rohkeutta ja oikeata asiakasymmärrystä todentaa se että aloitetaan ylhäältä – ratkotaan kysymykset ja ongelmat siellä ensin. Silloin kanavat ja tekniikatkin ovat todennäköisesti oikeanlaisia.

Ja jotta asia kirkastuisi niin otettakoon viime vuosien suosituimman esimerkin tueksi.

Oreo kylläkin käyttää sisältömarkkinointi termiä lähestyäkseen kuluttajia. Tiimi ja tuotantomalli ovat hiottu huippuunsa, rahaakin on käytetty tekemiseen. Esimerkiksi mediabudjetista on voitu siirtää 30% tuotantoon kuten Juhokin ohjeistaa. Mutta se mikä jää kaikissa bloggauksissa ja argumenteissa huomioimatta on se todellinen asiakasymmärrys mitä suunnittelijat ovat löytäneet. He vastaavat kysymykseen MIKSI. Kyse ei ole hemmetti keksistä, kyse on arvoista mitä viestitään. Vai mitä mieltä olette näistä esimerkeistä yksi ja kaksi.

Toivoisin että vuonna 2014 voisimme aloittaa keskustelun oikeasta palvelusta. Mitä se tarkoittaa? Ei puhuta siitä kuka tuottaa eniten tekstiä verkkosivulle tai kuka tekee eniten videoita youtubeen. Kenellä on eniten webchatissa ihmisiä ja niin edelleen. Näillä asioilla on kyllä merkitystä, en väitä vastaan. Mutta enemmän on merkitystä yrityksen sielulla. Sielua sivuttiin Digitalist Marketing Forumissa aivan hitusen, mutta vain sanoina. Joku sentään tietää mistä aloittaa suunnittelu. Toivottavasti se oli alku oikealle keskustelulle, sitä me ihmiset tarvitsemme enemmän. Palvelua sielulle.

Ilmainen on kaikkein kalleinta

Tiedättekö sen tunteen kun joku tuntematon on tarjoamassa tai tyrkyttämässä sinulle jotain ilmaista? Ensimmäinen tunne on yleensä epäilys. En tiedä onko kyseessä perisuomalainen tunne vai onko vika minussa? Mutta ilmainen on aina epäilyttävää. Onko epäilys se oikea attribuutti minkä haluat kuluttajien yhdistävän sinun brändiisi? Et varmaan. Ja on myös monia muitakin syitä miksi ilmaista kannattaa karttaa.

Olen tämän vuosituhannen puolella osallistunut satoihin brändeihin liittyviin palavereihin (pelkään että jopa yli tuhanteen). Minua on jo pitkään ihmetyttänyt termi, joka toistuu toistumistaan näissä tapaamisissa. Se termi on ilmainen. Liian monissa tapauksissa idean ydin liittyy aina ilmaisuuteen. Tuotetta tai palvelua annetaan ilmaiseksi. Työ on ilmaista. Palvelu on ilmaista. Idea on ilmainen. Ilmainen on tosiaan ilmaista, ainakin paperilla ja puheissa. Ongelmaksi tämä asia muodostuu kun ilmaisesta aletaan periä rahaa.

Jo pienestä pitäen minulle on iskostettu sellaisia viestejä kuin “Ei ole olemassa ilmaista ateriaa” tai amerikkalaisittain ”No pain, no gain”. Näiden ja samankaltaisten lausahdusten viesti on selvä. Pitää tehdä jotain, jotta voi saada jotakin. Ja vieläpä jos oikein antaa sen kuuluisan sata kymmenen prosenttia, niin sitten vasta voi ehkä onnistua. Kuitenkin vielä perään muistetaan huudella että silloinkaan se ei välttämättä riitä. Nouse takaisin satulaan, käännä poskea tai pure hammasta. Kyllä se siitä. Meitä on moneen junaan ja niin pois päin. Toivottavasti tämä ei kuulosta vanhanaikaiselta – mutta ehkä noissa lausahduksissa on jotain perää.

Ilmainen kuva

Mutta miksi ilmainen termi toistuu kaikessa ja kaikkialla? Onko nykyään jokainen liiketoimintasuunnitelman ydinajatus että annetaan ilmaiseksi? Miten ihmeessä olemme päätyneet tämän kaltaiseen tilanteeseen? Sinänsä ilmaiseksi antamisessa ei ole mitään väärää. Se on jopa ihailtavaa oikeissa tapauksissa. Mutta miten sen päälle voi rakentaa kannattavaa yritystoimintaa?

Miksi ilmainen on kaikkein kalleinta?

Ilmaiseksi antaminen luo kehän, jossa vanha arvoketju romutetaan pikkuhiljaa kokonaan. Annat kerran ilmaiseksi niin paluuta entiseen ei ole. Miksi enää maksaa koskaan musiikista, elokuvista, palveluista tai mistään muustakaan? Mitään syytä ei enää ole.

Mistä siis luomme arvoa tai sitä kuuluisaa lisäarvoa josta aina puhutaan? Ilmaisuus ei ole synonyymi arvolle taikka lisäarvolle. Ilmaisuus kertoimena on sama kuin nollalla kertoisi.

Ilmainen on kaikkein kalleinta juuri nyt ja tulevaisuudessakin. Maksamme siitä jo nyt kovaa hintaa.

Pidä nämä siis mielessä kun seuraavan kerran olet antamassa ilmaiseksi.

  • Ilmainen on peruuttamatonta
  • Ilmainen ei ole synonyymi arvolle tai lisäarvolle
  • Ilmaisesta ei voi periä rahaa

Jatka keskustelua Digitalist Networkissa

Kivijalka murenee ja rakentuu uudestaan

Kivijalka, tuo viimeinen linnake, joka pitää vielä pintaansa joillakin toimialoilla. Toisilla toimialoilla kalma on jo niittänyt satoa. Tilanne ei kuitenkaan ole niin toivoton kuin mitä sanotaan.

Löysässä hirressä ei tarvitse roikkkua.
Toivoa on.

Fyysiset toimipisteet eivät ole katoamassa mihinkään. Jos näin tapahtuisi, kaupunki ei olisi enää kaupunki vaan asuinlähiö, jossa olisi vanhoja ja hylättyjä R-Kioskeja, posteja ja muita ränsistyneitä tiloja. Hirveä ja poistyöntävä ajatus. Vai miltä tuntuu ajatella kaupunkikuvaa tyhjänä, ilman ihmiskohtaamisia? Vain pakollisia ihmismassoja heiluriliikenteen liikuttamana? Ei minkäänlaista elämää. Asuisin mieluimmin dystooppisessa Los Angelesissa vuonna 2019.

Tosiasia on että kivijalan tulevaisuus nojaa vahvasti tulevaan muutokseen, joka on paljon, paljon enemmän kuin päälle liimattu digitaalinen kerros.

Kuten Arhi omassa blogissaan kirjoittaa verkkokauppa ei ole erillinen osa kaupan rakennetta, vaikka näin ehkä luullaan. Se on jatke kaupalle eli oikeasti osa sitä. Tosiasia on että kivijalan tulevaisuus nojaa vahvasti tulevaan muutokseen, joka on paljon, paljon enemmän kuin päälle liimattu digitaalinen kerros. Kaikessa hienoudessaan Adidas window shopping ja Alepa Kauppakassi ovat avanneet kivijalkojen kaupanteon ympärivuorokautiseksi kivijalan lähettyvillä. Kuitenkaan nämäkään briljantit suoritukset eivät riitä – ne tulevat olemaan normeja muutaman vuoden päästä. Miksi siis tyytyä verkkokauppaan ja pidennettyihin aukioloaikoihin? Eikö lisäarvoa voisi rakentaa myös muillakin keinoilla ja tehostaa kivijalan ja verkkokaupan myyntiä sitä kautta?

Parempaa on siis tulossa. Väitän että tulevaisuudessa kivijalat tulevat olemaan paikkoja joissa nuorisolaiset voivat kohdata toisiaan, eivät kadulla. Paikkoja, joissa sikariporras voi sauhutella, elostella ja rötöstellä rauhassa, niin kuin ennen vanhaan. Areenoja, joissa voi inspiroitua kohtaloista ja tarinoista. Merkityksellisiä paikkoja, joissa yhteenkuuluvuus ja aatteet ovat vaatteita tärkeämpiä. Yksinkertaisesti paikkoja joissa ollaan läsnä. Ei ympärivuorokauden, vaan edes hetken. Yhdessä. Ne jotka pystyvät tähän luovat lisäarvoa. Brändin pitää olla yhdistävä tekijä, ei erottava. Juuri tämänkaltaisissa paikoissa on kivijalan mahdollisuus, yhdessä digitaalisten jatkeiden kanssa.

Kivijalastasi murenevat kivenmurikat ovat uuden linnakkeesi ensimmäisiä rakennuspalikoita. Jatka siis uuden rakentamista myös siellä missä olit ennen vahva.