Viestinnän luvattu maa

Meille on annettu jo äidin maidosta viestinnällisiä kykyjä. Näistä ehkä tunnetuin on taito olla hiljaa, lähes kaikenlaisissa tilanteissa. Tämäkin yhteiskunta on rakennettu tällä ominaisuudella. Kunnes tuli aika, jolloin tästä jurottavasta mallista on jouduttu luopumaan. Siirryimme viestinnän kyvyissämme toiselle tasolle.

Hiljaisuutemme on vaihtunut perisuomalaiseen suoruuteen. Viestimme asiat niin kuin ne ovat. Vuosien saatossa asiat ovat olleet megapixeleitä, sinisyyttä, lapinmaisemia, made in Finlandia ja usein myös halpoja hintoja. Viestinnän syvyyttä saa kaivaa. Tämä perisuomalainen viestintätapa on onneksi jäämässä taka-alalle.

Viestinnän kolmannelle tasolla me suomalaiset olemme ymmärtäneet että viestimme vastaanottaa ihminen, tunteikas ja oikukas elukka. Kuvitteellista dialogia rakentamalla kuvittelemme olevamme enemmän läsnä. Koitamme diskuteerata samalla tavalla kuin länsinaapurimme. Koitamme puhua säästä. Taistelemme palstatiloista, kommenteista ja tykkäyksistä. Koitamme vimmatusti löytää sieltä sun täältä muutaman korvaparin kuuntelemaan ”dialogiamme”. Tämä ei kuitenkaan ole merkityksellistä. Suhdetta ei voi rakentaa jos ei ole mitään sanottavaa. Sen vainuaa heti. Kuha viestii ei riitä.

Viestinnän neljännellä tasolla viestiminen lähtee perimmäisestä ajatuksesta että viestissä pitää olla tarttumapintaa. Viestin pitää itsessään sisältää syvyyttä ja inhimillisyyttä, joka markkinoi itseään eteenpäin. Viestien tarkoitus on vaikuttaa. Tämä tarkoittaa että viestintä toimii muullakin tasolla kuin vain aktiivisuutta mittaavana terminä.

Ympärille katsoessa voi nopeastikin todeta, että nykyään on tärkeämpää vain viestiä. Kuha viestii. Tarttumapinta, syvyys ja inhimillisyys puuttuvat totaalisesti.

Ehdotan että tuottavuusloikan sijaan siirrymme neloslevelille suoraan. Se on ainoa keino Suomi Oy:n korjaamiseen. Toisaalta, jos halutaan vain viestiä, sekin sopii.Lisätään vain megapixeleitä ja lasketaan hintoja.